Vuosi sitten 10.10. vähän jännitti. Tankkasin PRH:n lomakkeen moneen kertaan. Menikö kaikki oikein? Teenkö tämän oikeasti? Olisiko sittenkin pitänyt perustaa toiminimi, kun niin moni on kommentoinut, että se olisi helpompi lopettaa? Painoin enteriä. Småpotatis Oy syntyi siinä hetkessä kaikessa hiljaisuudessa (ilakointi alkoi vasta lokakuun viimeisenä päivänä) ja minusta tuli pitkällisen pähkäilyn jälkeen yrittäjä.
Ja kannattiko? TODELLAKIN! Tottakai on epävarmuutta, ei vielä säännöllisiä tuloja eikä näkymää kovin pitkälle eteenpäin. Ja samaan aikaan on jatkuvaa hyvää energiaa sekä tunne, että on oikealla tiellä. Olen myös huomannut jo monta kertaa, että wau, teen juurikin sellaisia juttuja, joista joskus vain haaveilin.
Yksittäisenä päivänä tuntuu, että tapahtuuko tässä oikein mitään. Mutta jos nyt oikeasti pysähtyy miettimään, niin voi miten paljon oppia, kasvua ja kehittymistä sekä onnistumisen (ja myös epäonnistumisen) hetkeä vuoteen mahtuu! Oppia yrittäjänä, kasvua ihmisenä ja kehittymistä omalla alalla on tullut varmaan enemmän kuin koskaan. Onnistumisia vähintään hypähtelen ja hihkun yksin kotona ja epäonnistumisista voi aina ottaa oppia eteenpäin. Olennaista on ottaa ensimmäinen askel. Ja sitten se seuraava.
Ystävä ja entinen kollega kysyi tällä viikolla, mitkä ovat olleet ensimmäisen vuoden kohokohtia. Tein listan:
- yrityksen ulostulo: tää on mun logo ja tässä on mun kuva!
- ensimmäinen asiakas
- toinen asiakas
- kolmas asiakas
- edelleen iloitsen jokaisesta asiakkaasta – kiitos ootte mahtavia!
- omien ajattelun esteiden purkaminen (voin sanoa kyllä, voin löytää ratkaisun, voin osata)
- kun joku sanoo, että onpa sulla ja sun firmalla hyvä meininki
- Småpotatis-tarran näkeminen jonkun läppärissä/puhelimessa/muistivihkossa
- mielenkiintoisin työnkuva koskaan
- kaikki mahdollisuudet!
Yrittäjänä koen olevani aidointa minua työelämässä. Ei lisättävää, ei vähennettävää. Olen Småpotatiksen Sari Hotti.
Jos kaipaat luovaa apua tai innostusta oman yrityksen perustamiseen tai kehittämiseen, niin täällä ollaan!